Rahapelaaminen on suurimalle osalle suomalaisia hauska ja harmiton ajanviettotapa muiden joukossa. On kuitenkin olemassa pieni joukko ihmisiä, joille kehittyy ajan saatossa peliongelma. Tällöin pelaaminen ei enää ole omassa hallinnassa, vaan siitä on muodostunut riippuvuus.
Ongelmapelaaminen on tilastollisesti jatkuvassa kasvussa, ja se koskettaa monenlaisia pelaajia. Netti ja mobiililaitteet ovat tehneet pelaamisesta helppoa, eikä ongelmapelaaminen näy päällepäin. Pelaaminen on mahdollista myös silloin kuin ei pitäisi, esimerkiksi työpaikalla ja työaikana.
Työelämässä onkin havahduttu huomaamaan ongelmapelaamisen vaikutukset yksilön lisäksi koko työyhteisöön. Tässä artikkelissa analysoimme ongelmapelaamisen laajuutta, ilmenemistä ja seurauksia erityisesti työelämässä.
Itse kasinoalalla työskentelevät ovat suuremmassa riskissä saada peliongelma, koska he ovat jatkuvasti alttiina rahapelien ympäristölle ja voivat kokea normaalia voimakkaampaa houkutusta osallistua pelaamiseen.
Kerromme myös, mistä työikäinen voi saada apua hallitsemattomaksi muuttuneeseen pelaamiseensa ja kuinka ulkopuolisen on mahdollista puuttua haastavaan tilanteeseen.
Rahapeliongelma työikäisillä: yhä yleisempää erityisesti miehillä
Rahapelaamiseen liittyvät ongelmat ovat Suomessa nyt yleisempiä kuin koskaan. Näin on siitä huolimatta, että tutkimusten mukaan entistä harvempi pelaa rahapelejä ja että hallinnassa oleva rahapelaaminen on entistä moninaisemmista taustoista lähtöisin olevien ihmisten harrastus.
Nykyään ovat kasvaneet erityisesti kohtalaisen riskin pelaamisen ja ongelmapelaamisen muodot. Vuonna 2023 näillä tasoilla pelasi jo 4,2 prosenttia kaikista pelaajista. Nämä ovat rahapeliongelman vakavimpia muotoja. Naisia prosenttiosuudesta oli 1,8 % ja miehiä 6,6 %.
Kyse ei ole pienestä joukosta ihmisiä, sillä väestötasolla prosenttimäärä merkitsee noin 151 000 ihmistä, jotka eivät pysty hallitsemaan omaa pelaamistaan.
Yleisin rahapeliongelma on 18-29-vuotiailla miehillä, mutta ongelmapelaajia löytyy kaiken ikäisistä ja kaikista sosiaaliryhmistä. Miehillä erityisesti vakavimmat peliongelmat ovat yleistyneet, kun taas naisten palaaminen on lisääntynyt erityisesti alhaisen riskin tasolla.
Ongelmapelaamisen yleisyys ja sen ikäjakauma huomioon ottaen on selvää, että pelaaminen koskee myös monia työelämässä mukana olevia. Taustalla on usein – vaikka ei välttämättä – myös muita päihde- ja mielenterveysongelmia.
Myös syyt peliongelmalle ovat monenlaisia ja vaihtelevat yksinäisyyden lievittämisestä huolien pakenemiseen ja utopistisiinkin haaveisiin taloudellisen tilanteen yhtäkkisestä parantumisesta pelaamisen avulla.
Koska ongelmapelaaminen on helppo salata pitkään ja voi olla kenen tahansa ongelma, työelämässä vaaditaan erityistä tarkkuutta ja sensitiivisyyttä ongelman havaitsemiseksi ja siihen puuttumiseksi.
Aloite avun hakemiseen voi tulla pelaajalta itseltään tai työyhteisön jäseneltä, mutta se on aina otettava vakavasti.
Rahapeliongelman vaikutukset työntekoon: salailua ja tehon laskemista
Merkkejä siitä, että pelaaminen on muodostumassa tai jo muodostunut riippuvuudeksi, on työelämässä useita. Pelaaja saattaa huomata niitä omassa toiminnassaan, tai vaihtoehtoisesti esimerkiksi esimies tai työtoverit saattavat panna niitä merkille.
Konkreettisia merkkejä ongelmapelaamisesta työpaikalla on esimerkiksi se, että työaikaa tai työvälineitä käytetään rahapelaamiseen. Myös työtehon tuottavuuden aleneminen sekä poissaolot ja myöhästely töistä voivat olla seurausta hallitsemattomasta peliongelmasta.
Jos omassa tai työkaverin käytöksessä huomaa väsymystä, mielialan vaihteluita, vetäytymistä sosiaalisesta kanssakäymisestä tai keskittymishaasteita, kannattaa varmistaa, että nämä eivät johdu haasteista pelaamisen hallinnassa.
Työntekijän rahapeliongelma voi johtaa myös esimerkiksi rahan lainaamiseen työkavereilta tai siihen, että ylitöitä pyydetään ja tehdään silloinkin, kun voimavaroja niiden tekemiseen ei välttämättä todellisuudessa olisi.
Se, miten ongelmapelaaminen kulloinkin vaikuttaa, riippuu pitkälti työntekijän toimenkuvasta. Joillakin aloilla ongelmapelaaminen on helpompi salata. Mikäli työ on esimerkiksi itsenäistä ja tapahtuu tietokoneella, ulkopuolisten on vaikea tietää, mitä todellisuudessa on meneillään. Seuraukset paljastuvat usein vasta pidemmällä tähtäimellä, kun työtehtävät eivät tule suoritetuiksi.
Tällaisessa työssä omaa pelaamistaan voi olla myös haastavampi rajata itse. Uudet nettikasinot ja muut houkutukset ovat klikkauksen päässä silloinkin, kun pitäisi keskittyä työasioihin ja jättää harrastukset osaksi hallittua vapaa-aikaa.
Ongelmapelaaminen vaikuttaa paitsi pelaajaan itseensä, myös koko työyhteisöön ja työpaikan tulokseen. Mikäli tiedossa on, että yhdelläkin työyhteisön jäsenellä on haasteita pelaamisen suhteen, tämä tulisi ottaa huomioon työpaikan toimintaa suunnitellessa. Esimerkiksi pikkujoulut ja virkistyspäivät on siinä tapauksessa hyvä suunnata muualle kuin kasinolle pelaamaan tai raviradalle vedonlyöntiin.
Apua ongelmapelaamiseen työelämässä: kaikki alkaa avoimesta keskustelusta
Kun peliongelma on tunnustettu, siihen pitää puuttua. Mitä aikaisemmassa vaiheessa työntekijä saa apua ongelmapelaamiseen, sen tehokkaammin apu menee erille ja pelaaminen saadaan hallintaan. Onneksi nykyään on tarjolla monenlaista tukea, joten ongelmapelaamisen kanssa ei jää yksin.
Ensimmäinen askel peliongelmaan puuttumisessa on puheeksi ottaminen ja avoin keskustelu. Mikäli työntekijä on tunnistanut ongelmansa itse ja ottaa sen puheeksi, on tärkeää välttää syyllistämistä ja kauhistelua.
Yhtä tärkeää hienotunteisuus ja asiallisuus ovat silloin, kun aloite ongelmapelaamiseen puuttumiseen tulee työnantajan puolelta. Pelaajan suhtautuminen asiaan voi vaihdella kieltämisestä katumukseen ja häpeästä uhmaan, mutta näihin tunteisiin ei kananata mennä mukaan. Rauhallinen keskustelu luo turvallisen ja luottamuksellisen ilmapiirin.
Kun ongelma on otettu puheeksi ja näin tehty näkyväksi, on aika hakea konkreettista tukea. Tällaista voi olla saatavilla esimerkiksi työterveyshuollon sairaanhoitajalta, lääkäriltä tai psykologilta.
Muita apua tarjoavia tahoja ovat esimerkiksi A-klinikka sekä kunnan päihde- ja mielenterveyspalvelut, mutta yleensä ensimmäinen askel on kätevin ottaa oman työterveyden johdolla. Työterveydessä on yleensä myös asiantuntemusta siitä, mikä palvelu toimisi omalla paikkakunnalla kaikkein tehokkaimmin ja nopeimmin.
Perinteisemmän ammattiavun lisäksi on usein viisasta hakeutua myös matalamman kynnyksen tuen piiriin. Nämä palvelut eivät sulje toisiaan pois, vaan täydentävät toisiaan.
Esimerkiksi Peluurissa ja Pelirajaton-toiminnassa on tarjolla muun muassa tietoa, chat-keskusteluja, vertaisryhmiä ja omahoito-ohjelmia. Myös Nimettömät pelurit tarjoaa vertaistukea peliongelmaisille.
Matalan kynnykset apua voi hakea nimettömänä, mikä saattaa helpottaa tuen pariin hakeutumista työntekijän osalta. Toisaalta kannattaa muistaa, että terveydenhuollossa peliongelmiin on totuttu, ja niihin suhtaudutaan asiallisesti.
Avun pariin ohjaamisen ja hakeutumisen lisäksi työpaikalla on hyvä määritellä selkeästi ne tavat ja keinot, joilla peliongelmat minimoidaan mahdollisimman tehokkaasti. Nämä on hyvä kirjata ylös vaikkapa luottamusmiehen johdolla, jotta kaikilla on yhteinen käsitys siitä, mitä on päätetty.
Lisäksi sekä pelaaja että hänen esihenkilönsä voivat pohtia yhdessä, liittyykö työhön sellaisia tekijöitä, jotka lisäävät riskiä rahapeliongelman kehittymiselle. Jos tällaisia havaitaan, voidaan yhdessä pohtia, voisiko niille tehdä jotakin.
Tutkimusten mukaan riskejä ongelmapelaamiselle saattavat olla alttiuden esiintyessä esimerkiksi vuorotyö tai työ, jossa on paljon taukoja sekö luppoaikaa ja näin ollen aikaa nettikasinoille. Samoin hyvin itsenäinen, muista eristyksissä oleva työ voi lisätä peliongelman riskiä.
Myös työn kuormittavuus ja stressaavuus saattavat olla peliongelmia kasvattavia tekijöitä, mikäli pelaaminen muodostuu ainoaksi keinoksi kokea helpotusta kiireessä ja mahdollisuudeksi rentouttaa mielensä.
Yhteenveto: apua haetaan ja otetaan vastaan yhä useammin
Vaikka ongelmapelaaminen on kasvussa, myönteinen uutinen on se, että siihen osataan myös hakea apua aikaisempaa yleisemmin. Ennen erityisesti työelämässä peliongelmaa yritettiin peitellä viimeiseen saakka. Sen pelättiin johtavan maineen ja pahimmillaan työpaikan menettämiseen.
Nykyään ymmärretään paremmin, että peliriippuvuus on sairaus muiden joukossa, eikä siihen suhtauduta yksilöä syyllistäen. Sosiaalinen ja perinteinen media ovat lisänneet tietoisuutta peliriippuvuudesta, ja tämä on sekä pelaajan että hänen yhteisönsä etu.
Avun tarjoamisen mahdollisuudet ovat monipuolistuneet ja on ymmärretty, että erilaiset ihmiset kaipaavat peliongelmiinsa erilaista apua. Tuki onkin räätälöitävä yksilöllisesti, eikä pitäydyttävä jokaisen kohdalla samanlaisessa hoitopolussa.
Mitä aikaisemmassa vaiheessa peliongelma tulee nähdyksi ja kohdatuksi, sen suurempi on todennäköisyys sen hallintaan saamiseksi. Työn tuottavuus paranee ja sen tekemisen mielekkyys kasvaa, kun työ- ja vapaa-aika ovat aidosti tasapainossa.
