Rauhanturvaajaksi voi kouluttautua sen jälkeen, kun on suorittanut varusmiespalveluksen. Haku on jatkuva, eli koulutukseen voi hakeutua ihan vaikka heti. Kaikki Suomen rauhanturvaajat koulutetaan Porin prikaatissa, Säkylässä.
Mistä palkkaa saa?
Rauhanturvaajan palkka Suomen puolustusvoimissa määräytyy ensisijaisesti tehtävän vaativuuden ja vastuualueiden perusteella. Puolustusvoimilla on käytössä kymmenportainen vaativuusluokitustaulukko, jossa palkka kasvaa portaittain tehtävän vaativuuden mukaan. Osa vaativuusluokista jakautuu lisäksi A- ja B-alaluokkiin, joista A-luokka on paremmin palkattua kuin B-luokka. Korkein vaativuusluokka 10 on erikseen tapauskohtaisesti määriteltävä, mikä kertoo tehtävien poikkeuksellisesta vaativuudesta.
Vuonna 2026 palkkahaarukka on seuraava: alimmalla vaativuustasolla palkka on noin 2 500–2 700 euroa kuukaudessa, kun taas vaativuusluokassa 9A palkka on noin 8 200–8 500 euroa kuukaudessa ja 9B-luokassa noin 7 400–7 700 euroa kuukaudessa. Peruspalkan lisäksi rauhanturvaajat saavat lukuisia lisiä, kuten vaarallisuuslisän, ulkomaanlisän, päivärahan ja muita operaatiokohtaisia korvauksia, jotka voivat nostaa kokonaisansioita merkittävästi. Operaatioalue vaikuttaa palkkaan huomattavasti – vaativimmissa ja vaarallisimmissa kriisinhallintatehtävissä, kuten Afrikan tai Lähi-idän operaatioissa, korvaukset ovat selvästi korkeampia kuin rauhallisemmilla alueilla. Rauhanturvaajan tehtävä tarjoaa kilpailukykyisen palkan lisäksi arvokasta kansainvälistä kokemusta ja ainutlaatuisen mahdollisuuden vaikuttaa globaaliin turvallisuuteen.
Työolot ja riskit
Rauhanturvaajien olot vaihtelevat sen mukaan, missä konflikti on. Tällä hetkellä konfliktialueet, joissa on YK:n rauhanturvaajia, rajoittuvat Keski-Afrikkaan, Lähi-itään, Intiaan, Haitiin ja Kosovoon. Rauhanturvaajat asuvat pääsääntöisesti hieman kehittyneemmissä kenttäoloissa, eli asuintelttojen lisäksi alueelta löytyvät myös suihkutilat, keittiö ja terveydenhuolto.
Rauhanturvaajan työhön liittyvät ilmeiset sotilaalliset riskit, mutta YK:n tunnuksia kantavat rauhanturvaajat saavat yleensä olla melko rauhassa, sillä heitä ei nähdä aggressiivisena osapuolena eivätkä he koskaan hyökkää ensin. Myös konfliktialueiden paikalliset pyrkivät auttamaan rauhanturvaajia parhaansa mukaan.
